Tänään se vihdoin koitti, ARKI… Mä niin vihaan juhlapyhiä, joulu ja pääsiäinen pahimpia. Ehkäpä siksi, että nuo ajat pitäisi viettää rakkaimpiensa kanssa ja varsinkin sen oman puolison. Ja minullahan ei ole kumppania… Kyllä sitä aina ryyppyseuraa saa, oli pyhä tai arki… Mutta kun en haluaisi aina niinkään viettää aikaani. Olisi ihana, kun olisi kumppani, jonka kanssa olla, ulkoilla, tehhä yhteisiä asioita, hyvää ruokaa jne… Ja jos kumppanillani olisi lapsia, niin miten ihana olisikaan viettää yhteisiä jouluja… Mutta kun ei niin ei! Jotenkinhan nuista pyhistä aina  vaan selviää…

Tänään olen sitten herännyt kuitenkin onnellisena uuteen päivään. Sainkin mamin heti vieraaksi. Hän toi kissoille herkkuja ja pääsi minun kanssa aloittamaan päivän kahveekupposen ja ”terapian” merkeissä 🙂 Mun mami on siis niiiiiiiin ihana, ymmärtäväinen ja tajuaa mun jutut heti <3 Mami on nähny mut pahimmillani, kauheimmillani ja oonkin ollu täys hirviö, silti se rakastaa mua 🙂 Mami täyttää ens kuussa 70vee, ja haluan muistaa häntä jotenkin. Ajattelin hänelle hommata hemmottelu hoidon, jaloille ja käsille vaikka 🙂 Kun ja JOS mun mamista tulee vanhempana avuton, ettei enää osaa/pysty huolehtia itestään, MINÄ alan läheishoitajaksi… Otan äitini vaikka luokseni asumaan ja pidän huolen, että hänellä on arvokas ja kunniallinen loppuelämä. Hän on huolehtinut aina minusta, joten aijjon myös minä huolehtia <3

Tuossa sitten kylillä kipaisin, ja voinen sanoa, etten ole ainoa pipipää, mikä oli liikenteessä!! Yks mies tuli mua vastaan, tuijotti ja kovaan ääneen rupes nauramaan ja osotti mua ”hirveen näkönen oot”…. Mä pelästyin ja ihmiset tuijotti. Mutta tajusin, että se mies ei ihan oikeesti ”käy täysillä”, oli joku sellanen puliukon ja kehitysvammaisen oloinen. Keharit on kyllä yleensä fiksuja ja ihania, enkä mä tiedä, mikä diagnoosi tolla ukolla oli, mutta oli aika pelottavaa. Onneksi tilanne oli nopeasti ohi, mutta jäi vaan mieleen… Eipä oo kukaan vielä nuin suoraan sanonu… Oonkohan mie sit hirveen näkönen… Onkohan nää lävistykset kauheet, tekeekö ne musta kamalan?? Välillä tuntuu, että ai kun osaiskii olla huomaamaton, ihan tavis tyttönen, johon kukaan ei koskaan kiinnittäs mitää huomioo. Mutta silloin en olisi minä…

Ruokakauppaan meni viimeset 40euroa… Nyt on sapuskaa ja tupakkia ja kahvia. Mä oon niin tottunu olemaan peeaa, mutta olis kiva, kun joskus ois semmonen tilanne, ettei tartteis laskee kaupassa, mitä ostaa. Ja olis kiva saada tatskaakin lisää, mulla on niin miljoona ideaa… No ehken minä saattasin saada pienen summan kerättyä heinäkuuksi, kun sillon on synttärit, jotta ees sen Arch Enemyn logon saan tuonne niskaan 🙂 Kesällä kyllä pitää päästä reissuun, vaikka jonnekkii hyvälle keikalle esim Helsinkiin Tuska festarin aikana tai sitte joku Tallinnan risteily… Kattoopa vaan…

Nyt mä sitte oon tässä kotona tehny ruokaa ja otin päikkärit. Pakko oli panacodia ottaa selkäsärkyyn. Välillä tuntuu vihottelevan niin perkeleesti ja välillä ei mitää… Fysioterapiankin keskeytin, kyllä nuita jumppa-ohjeita saa vaikka netistä. Ja kun mä EN jumppaa =D Huomenna kuitenkin lähden uimaan ystäväni lapsosen kanssa… Ja sitten pääsen juoruumaan, nauramaan ja kahvittelemaan rakkaan ystäväni kanssa <3 On ihanaa, kun on ihania ystäviä, ne kyllä jaksaa mua ja auttaa ja tukee, vaikka olisin millanen tinttara tättärä 🙂

Nyt vaan sitten ilta lojumista sohvalla, kahvetta kehissä ja töllöttimen kattelua… ja puhelimessa lääryämistä.. Aika normisettiä siis tää päivä… Saatan vielä illan tullen kirjotella joitakin mietteitäni.. 🙂