Ajatuksia…

Ja niin, kirjoitan taas. Oon ollu viime päivät ihan sekaisin, on taas tapahtunut niin paljon.  Nyt alan käsittää vasta reaaliteetit ja usko omiin voimiin on palautunut. Aloitetaampa…

Olen siis viestein ja puhelimitse tutustunut erääseen mieheen, joka asuu 400km päässä kuopiosta. Olemme kerran nähneet myöskin livenä. Välillemme ehkä kehkeytyi jotain tunteiden lämpenenmistä, tai niinhän mä luulin… Luulin, että tässä VOIS olla mies, se oikea minulle. NO EI!! Myöskin exän kanssa olen viestitellyt, ja myönnettävä on, että tunteita häntä kohtaan on, paljonkin. Yritin kieltää ne, koska hänestä ei seuraa ikinä mitää hyvää. En kertonut tunteistani kenellekkään, koska tiedän ihmisten tuomitsevan minut, tai ainakin tän mun exän.  Noh, oli siis tarkoitus, että tää kaukana asuva ihminen olisi tullut nyt tänään maanantaina mun luo… Mutta EXÄ tulla tupsahti perjantaina… Ja mä halusin kattoo exän kattoo tän ”pelin”. Noh, olin myös rehellinen tälle toiselle ja kerroin exäni tulemisesta. Ja soppahan siitä syntyi. Arvatkaa miten minun kävi??! JÄIN YKSIN. Exän kanssa olemme PELKKIÄ kavereita ja tää toinen mies on niin suuttunu ja vihanen mulle, että katkas kaiken yhteydenpidon. Toisaalta mua eilen harmitti ja itketti hirveesti…. Exä oli paikalla, mutta tunsin itteni yksinäisemmäks ku koskaan. Teinkö minä nyt kamalan väärin?? Olenko huono ihminen?? Leikinkö minä tämän toisen miehen tunteilla?? Olenko idiootti ja kylmä??

Mutta nyt minulla on oikeastaan hyvä olo. Sain exän kanssa välit kuntoon, olemme todellakin hyviä kavereita, oikeastaan vois sanoo että ystäviä. Joku nyt sanoo, että se mun exä on ihan paska ihminen ja sen kanssa ei kannata heilua, mutta kun en minä nää siinä ihmisessä sinällään vikaa… Riippuvuus on aina riippuvuus, oonhan minäki alkoholisti, eli en yhtää sen parempi ihminen. Tää toinen mie s mua ei sinällään enää harmita, koska ei siitä olisikaan voinut tulla mitää, koska mulla oli tunteita vielä exääni kohtaan. Ja on kait vieläkin. Kyllä mä varmaan aina rakastan exääni… Mutta nyt mä kuitenkin päästän irti. Olen tyytyväinen ystävyyteemme <3 Mä haluan olla nyt yksin, ja saada oman elämäni toimimaan. Vaikka kuinka välillä tulee tunne, että mun elämä on yhtä suurta showta, aina jotai draamaa, ja jos ei oo niin, mä sitte kehitän jotai =D Kyllä mä vaan oon nyt aika vahvoilla silti… Mä olen valmis ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, PÄIVÄ KERRALLAAN!! Mulla ei oo kiire mihinkää. Jonain päivänä tulen onnelliseksi jonkun kanssa, mutta mitää ei pidä väkisin yrittää. Mielestäni toimin oikein, etten ottanut tätä miestä nyt luokseni, koska olen juuri saanut selvitettyä välit exäni kanssa. Että tämmöstä. Nyt mie nautin päiväkahveet, kuuntelen Suvi Teräsniskaa ja yritän rentoutua. Exä lähti omille reissuilleen, mutta  muisti sentää tuuvva mulle kahvia ja maitoo <3 Ehkä todellakkii meillä menee paremmin IHAN täysin pelkkinä ystävinä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *