Kirjoittelempa nyt pitkästä aikaa. Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvää ja huonoo, mutta hengissä ollaan ja pääasia on se, että NYT minä nautin elämästäni ja olen saanut itseni tasapainoon. Lähestulkoon koko ajan olen tyytyväinen, mutta välillä on huonoja päiviä, niinkun kaikilla on. Aloitellaampa…
Exä! Mitäpä hänestä enää kirjoittelisin. En halua nähdä häntä enkä kuulla hänestä enää ikinä!! Miksi kirjoittasin hänestä, vie vaan turhaa aikaa. Sen sanon, että vielä juhannuksena RAKASTIN häntä, mutta nopeesti muuttu mieli, kun alkoi sataa kaatamalla paskaa niskaan. MINÄ olen paha ja julma ihminen, kaikki on minun vika. Minua saa haukkua ja uhkailla, minun elämästä pitää tehhä helvettiä. Mutta haahaa, eipä onnistu!! Onneksi tunteet KUOLI kuin salamaniskusta, enää en tunne häntä kohtaan mitään. Se on ollut minulle suuri helpotus! 🙂 Se siitä, enempää en jaksa puida, rupee muuten vituttamaan… =D
Ja sitten minun selkä! On kipee, ja on ollu viimeset puoli vuotta todellinen riesa. Olen syönyt opiaatteja ja muita vahvoja kipulääkkeitä. On välilevyn pullistuma ja se painaa hermoa. Leikkaus ilmeisesti edessä. Joka päiväinen kipu siis on ja seuraa minua joka hetki, välillä pahempana ja välillä parempana. Lääkkeet helpottaa, liikunta ei. Liikunnan jälkeen on ihan tuhottoman kippee, mutta silti liikun, enhän voi vaan maata kotona. Teen venytyksiä ja fysioterapeutin harjoituksia, mutta selkä vaan pysyy kipeänä ja that’s it! Tämä ei johdu minun lihavuudesta, laihoillakin ihmisillä on ihan samantyyppisiä kipuja ja välilevyn pullistumia. Todisteita tästä on, eli en puhu vain puolustaakseni läskejäni =D
Minä olen tyytyväinen elämääni ja itseeni. Minä joo olen lihava, minulla on varmaan n 30kg ylipainoa ja se näkyy. Mutta minua ei haittaa, minusta on ihana olla XL-KOKOINEN ja syön mitä huvittaa. Nyt kun on vahvat kipulääkkeet, en oikeastaan syö mitää… Kirsikkatomaatteja ja mansikoita tykkään popsia, juoda paljon kahvia ja jugurtit/hedelmät ja vihannekset menee 🙂 Ei lämmintä ruokaa. Popsin kyllä herkkujakin, kuten suklaata ja jätskiä, mutta enää harvemmin niitäkään. Olen myös lopettanut kaljan litkimisen, joten ainakin kalja turvotukset ja punoitukset on lähteny. MUTTA….
Pääosin olen tyytyväineni itseeni henkisellä tasolla. Olen vahva, silti herkkä ja tunne-ihminen. Jaksan olla ystävieni tukena ja nauramme paljon ystävieni kanssa, ja elämä on oikein ihanaa, kun minulla on nämä rakkaat <3 Voin hyvin, tuntuu tasapainoiselta… En jaksa murehtia. Miestä mulla ei oo, mutta ei tarvii just nyt tullakaan ketään sotkemaan mun elämää 🙂 Olen tyytyväinen yksin 🙂
Tässäpä tätä tälläkertaa… Hyvää päivänjatkoo 🙂