Syksyn mietelmiä

Mistähän aloittaisin. On niin  jotenkin vaikea nyt keksiä kirjoittamista, puhumisesta puhumattakaan. Mä taidan käsitellä tässä nyt vuoden tapahtumia, tulee myös tekstiä exästäni… Vaikka aina sanotaan ”jätä menneet, elä elämääsi, et ole paskapäiden arvoinen” jne… Mutta minulle se ei koskaan ole ollut niin suoraviivaista ja helppoa. Kaksisuuntainen mielialahäiriöni ja epävakaa persoonallisuus häiriöni, ne tekevät minusta tällasen.. Hyväksyimpä asian tai en, ja te muut jotka ette tiedä asioista tai ette ymmärrä, niin voi suksia helvettiin mun puolesta! 🙂

No niin. Nyt on syksy 27.9.2015 ja mä oon miettiny vuoden takaisia tapahtumia. Rakastuin, elin elämääni miehen kanssa, joka oli ja on narkomaani. Näin kaiken sen, piikitykset, miten rahaa saatiin, miten velat maksettiin, miten huumeluolat oli silloista elämääni. Toki olin itse kännissä melkein koko ajan, en välittäny, oli ihan sama, jos joku narkki veti hihaan vieressä..  Tätä kesti parin kuukauden ajan ja erosimme. SYYNÄ OLI MINUN ALKOHOLINKÄYTTÖ!!! En kuulemma ollut normaali ja ihana kännissä, vaan rasittava akka. Minullekkin tarjottiin huumeita, en ottanut, en edes nokkaan vetäny! No eroon toisistamme päästiin, hän alkoi seurustella toisen naisen kanssa. Meni pitkän aikaa ettei pidetty yhteyttä ja luulin jo, että NYT PÄÄSIN HÄNESTÄ YLI!!! Eipä ollutkaan niin… Kun tämä uusi nainen jätti tän miehen, se tulla tupsahti melkein itkien takas mun elämään. Ja arvaanki miks…. Mulla oli ja on vahvat opiaatti pohjaiset kipulääkkeet, joten niitähän se oli vailla… tosin pointsit siitä, että se makso niistä 🙂 Mutta en taaskaan merkinnyt hänelle mitään, hän käytti sumeilematta hyvä uskoisuuttani ja empatia kykyäni hyväkseen!

Noh, mun elämä alkoi taas sitten olla suht hyvin uomissaan, kun vapusta selvisin (siinäki tapahtu paskaa, en jaksa selittää, mutta ystäväni poistui elämästäni), niin kaikki alkoi olla kirkkaampaa ja selkeempää. Tein stopin alkoholille!! Vapun jälkeen tähän päivään mennessä olen juonut vain yhdet kännit ja kadesti pikkasen siemaillu (jotai 3siideriä). Mutta juhannus… Tää narkkari paska pääsi vielä mun elämään. Vietimme mukavan, hellyyden täytteisen juhannuksen…. Mutta sitten taas hän löysi (myöhemmin selvisi, että oli löytäny tän naisen jo kesäkuun alussa) uuden naisen. Ihme tyyppi, ei osaa olla yksin =D  No eniweis, tää mimmi on uhkaillu mua, on haukkunu mut maanrakoon ja molemmat he yrittävät vain pilata elämääni. Nyt vaihdoin puhelinnumeron ja jos eteen tuleevat, niin saavat huomata sen, KUINKA hullu ja sekopää minä oikein olen, kuten minua niin haukkuvatkin!!

Nyt on vähän alakuloiset fiilikset.  Ahdistaa, mutta ei masenna.. Ainakaan vielä. Nuo haukkumiset oli vain piste iin päälle, en nyt tommosten narkkien takia ole surullinen, ja vihainen on turha olla. KARMA kostaa kyllä heille, aina hyvässä ja pahassa on se oma karma, mikä kostaa. Tosin en pitäs ihmeenä, että yks rakas kävis vähä paukuttamassa niitä =D Mutta niin, minua väsyttää kovin koko ajan, ei kiinnosta mikää, en syö… tai muuten oksennan…. Juon vaan kahvia ja nukun… Särkylääkkeitä vaan välillä hetulaan, kun selkään koskee. Onko se nyt tämä syksy, mikä saa mut tämmöseks… Lihava ja Laiska!!! Se minä olen.  Varasin ajan kriisikeskukselle 6.10…. Että pääsen purkaa tätä kaikkee pois, kun en voi ystäviänikään aina vaivata. Ja jos ystävilläni menee hyvin, niin tulee tunne, että mullakin PITÄS mennä hyvin, etten olis aina se, jonka sydän särjetään, jota käytetään hyväksi jne. Katellaan nyt, hetki kerrallaan…