Kirjoittelempa pitkästä aikaa. On tapahtunut taas paljon ja toisaalta kaikki on mennyt niin tuttua, samaa linjaa, johon olen vuosien varrella tottunut. Eli että mun mieli särkyy, ettei mun elämäsä oo muuta ku haaksirikkoja ja onnettomuuksia… Mutta oon jaksanu porskutella taas tänne asti ja viime aikoina on hieman helpottanu. Kaikki on vaan asenteesta kiinni… Vai onko.. ?!
Aloitellaampa taas viime juhannuksesta. Vietin sen exäni kanssa, ja meillä meni yllättävän hyvin. Ehkä siksi, että hän on nykyään korvaushoidossa ja jotenkin vaan meillä synkkas asiat, minäkään en vedelly känni skitsoja. Mutta sitten juhannuksen jälkeen näimme vielä muutaman kerran ja kaikki oli hyvin. En kuvitellut mitään kummempaa, mutta luulin, että olimme ystäviä. PASKAT! Tyyppi sitte palas exänsä kanssa yhteen, alkoi uhkailemaan mua ja jätti tottakai velkansakkin maksamatta. Miten pahalle minusta tuntui, kun luulin saaneeni elämääni takas rakkaan ihmisen, ja vielä kun toinen tosiaan on korvaushoidossa ja asiat vois mennä hyvin. Mutta ompa kiva kuulla tappouhkauksia yms. Siksipä ostin suojankseni turvasumutteen ja kannan laukussani myös linkkaria. En uskalla liikkua pimeällä ja pelkään kovia kolahduksia. Minusta on tullut vainoharhainen ja en halua enää ikinä nähä tätä exääni… Jos nään, varmaan kuolen sydänkohtaukseen 🙁
Olen saanut kuulla kamalia uutisia myös ystäviltäni. Eräs ystäväni on raiskattu 🙁 En voi ymmärtää, miksi kukaan mies on niin raukka, että raiskaa, ja vielä lääketokkurassa olevaa naista!!! Kamala, miten mä oon itkeny ystäväni puolesta. VOIKO maailma olla näin julma paikka?! Mihn on kadonnut toisten kunnioittaminen, lähimmäisen rakkaus, auttamishalu…. Miksi satutamme toisiamme, mitä siitä hyödymme??
Olen itse rikkinäinen. En tiedä, tulenko ehjäksi koskaan. Ennen ajattelin, että Rakkaus vois pelastaa mut, ja jopa oma lapsi. Mutta ei, ei se niin mee. Mun pitää tulla ehyeksi ja kokonaiseksi, ihan itse, omin avuin ja löytää se tasapaino. Mielenterveyteni ei aina ole ihan balansissa, mutta kun kattoo mun historiaa, ei yhtä ihme, että oon vähä sekopää. Joo, ois kait tätä kirjotettavaa, mutta kun en jaksa…. BaiBai ja seuraavaan kertaan <3