Kaikkea shittiä ja vähän hyvääkin…

En oo pitkilleen kirjotellu, ja oon häirinny ihmisiä facebookissa anstaamalla ja jatkuvalla valittamisella ja linkityksillä ja päivityksillä. Sorry vaan, mutta se on mun päiväkirja, enää kun ei jaksa käsin alkaa pakertaa mihinkää kirjaan tuntojaan ja elämäänsä. Mulle on sattunut viimeisen kolmen vuoden aikana paljon, hyvää ja huonoo… enimmäkseen huonoo. un sanotaan, että ihmielle ei anneta paskaa niskaan enempää kuin se jaksaa kantaa, niin se on täyttä PASKAPUHETTA!!! Miettikääs sitä yhtä nais poliisia, olikohan Heidi nimeltään… ensin ammutaan ja on kolme vuotta sairaalassa ja nyt sillä on syöpä! Ja silti se jaksaa hymyillä ja sanoa että ”kaikella on tarkoitus”. Mikähän helvetin tarkoitus?!

No minähän siis aloin käyttää huumeita. Ensin nokittelua ja sitten piikkiä vaan… en pistänyt itse, enkä opetellut sitä ”taitoa” ollenkaan, ja parempi niin, todellakin. Olen vietävissä, ja kun kerran muutkin käyttää, minäkin halusin kokeilla. Fiilis, mikä tuli, oli aivan mahtava. Mä käytin vaan bubree ja omia lääkkeitä contteja ja normeja. Muihin huumeisiin en uskaltanu lähtee mukaan. Mutta siis se fiilis…. 100 kertaa parempi kuin nousuhumala! Eipä se tunne kauaa kestä, ja mä nuokuin ja nukuin aika paljon. Aiheutin kotona tapaturmia, mm kaksi kertaa aika pahan tulipalon ja itselleni sain ruhjeita ja muuta shittiä. Mun Raka Koira Pamsu kuoli puolisen vuotta sitten ja mun alamäki jatkui… annoin mennä vaan. En välittäny enää itsestäni, kunhan sai piikkiä ja rahoitin piikkini oilla lääkkeilläni… en siis ollut mikään katu-huora! No joo…. mulle tuli anemia, mulle tuli koko ajan lisää mustelmia, olin valkea kuin lakana, koski jokapaikkaan, kärsin kitkut ja viekkarit… Kerrankin istuin suihkun lattialla oksentaen verta. Enkä heränny vielä silloinkaan.

Vasta viime viikko oli tavallaan mun ”pelastus”. Ja toisaalta mun oma lääkäri on ”pelastus”, vaikka hieman kusipää onkin. Mä siis jouduin viime viikolla sairaalaan. Olin pahasti kuivunut, kumetta 39 astetta ja kovat kivut alaselässä. Munuaisaltaan ulehdus ja yleistulehdus ja e-coli bakteeri veressä. Jep, olin sairaalassa tiputuksessa kolme vuorokautta, sitten halusin kotiin, ja kävin pääsiäisen ajan ravaamassa Harjulan sairaalassa, kun kolmesti päivään laittovat suonensisäisesti antibioottia. Otin silti vielä yhden piikin, tasan VIIKKO SITTEN!! Sitten mä tein päästöksen, tään paskan on loputtava. Mä en enää halua. Mä en voi. Mä kuolen muuten.

No nyt mulla on lääkityksenä 2 krt 10mg oxycontit päivittäin, ei muita opiaatteja. Joudun käymään huumeseuloissa. Nyt viime päivinä mulle on riittänyt vain yksi contti päivässä, mutta rauhottavia, eli rivatrilliä menee jonkun verran. Mieluumin se, kuin piikitys. Ja joo, nokitan välillä, eli olen narkomaani, mutta nokituksetkin lopetan…. Pidän itseäni toipuvana päihde addiktina, otan oikeesti hetken kerrallaan. Nytkin tuntuis, että haluais piikkiä, mutta EI, jyrkkä EI! Ja mun luo ei enää kukaan tule piikkien ja muiden vermeiden kanssa!! Siksipä minulla on nyt suussa liukenemassa kakkosen riva, eli rauhottava, jotta pystyn olemaan kunnolla! Alkoholia ei todellakaan tee mieli.

Mä oon välillä kiukkunen ja väsyny. oon inhottava, en ajattele kunnolla enkä selkeästi, mutta koittakaa ymmärtää. Jos sulla on vaikeeta, niin mieti, että muillakin voi olla vaikeeta. Mun kaikki mielenterveys häröt ei ainakaan auta tässä asiassayhtään, että pääsisin jotenkin helpolla. En voi aina ymmärtää itseäni, ja välillä tuntu, etten ole edes MINÄ… Kuka helvetti mä oon ja mitä vittua mä täällä teen??! Että tämmöstä… Suoraa tekstiä tuli ainaki, että tiedoks vaan sullekkin =D

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *