Ajatuksia, also in english :)

Lueskelin just nuita vanhoja blogi kirjoituksiani. Voi että mulla on joskus menny huonosti!! Että mä oon osannu olla typerä… Olen sitä kyllä vieläkin, mutta aika paljon viisastunu ja oppinu virheistäni. Oikeasti on pakko sanoa, että mun rakas, Ismo, oli mun pelastus! Mitään muuta en oo ikinä kaivannut niin paljon, kuin tuollaista miestä rinnalleni. Joka hyväksyy mut just tämmösenä, tietää ja hyväksyy myös mun menneisyyden, ei arvostele, ei heitä lisää paskaa niskaan. Oon vaan paljon tasapainoisempi hänen kanssaan, olen oppinut paljon ja kokenut asioita yhdessä hänen kanssaan.. Ja se kun toinen on vaan lähellä… Ei tarvii sanojakaan. Paitsi että mä nyt tietty lässytän koko ajan… Mutta kerrankin on ihminen vierellä, joka sanoo ”niin minäkin sinua” <3

Kyllä mua välillä ahdistaa. Paljonkin. Joskus tuntuu, ettei kukaan ymmärrä, minkä työn olen itseni kanssa tehnyt. Miten elämäni on muuttunut, oikeastaan tässä pääsiäisen jälkeen. Silloin tuli vielä paskaa niskaan monelta taholta, mutta mä selvisin!! Yksin. Oikeastaan ihan yksin… ei ollu hirveesti ystävistä apua, koska kaikilla omat murheensa, perheensä ja työnsä. Itkin ja kitkuttelin ja olin aika maassa, mutta sieltä mä ponnistin! Ja kattokaa nyt mua… Suurimmaks osaks olen iloinen, avoin ja sosiaalinen oma itseni 🙂 Itsekseni minä ne itkut ja ahdistukset kyllä läpi käyn, Ismo on nähnyt jotakin, mutta ei kaikkea, ei vielä. Kyllä se huomaa, jos minulla on mielen päällä jotakin, ja kysyykin aina, mutta saatan sivuuttaa kaiken olan kohautuksella. Koska, Ismo ei ole kokenut samaa kuin minä. Ei kukaan ole. Ei kukaan minun kengissäni ole kävellyt. Enkä minä ole kokenut Ismon suruja enkä muidenkaan ystävieni suruja. Jokaisella ne omat demonit ja pirut kummittelee. On vain selvittävä, ja onneksi mulla on enemmän hyviä päiviä kuin huonoja 🙂

Mä voin sanoo nyt olevani onnellinen. Ahdistukset ja masennukset vaan kuuluu mun elämään ja mun sairaudet on sitä luokkaa, että en voi sivuuttaa huonoa oloani. Mutta kun tarkemmin ajattelee, mulla ei oo mitää syytä olla katkera eikä vihainen. Voin aivan hyvin nauraa ja olla onnellinen. Nyt on mun vuoro, vihdoinkin <3

In english too:

I just shuffled my old blog into my writings. Oh that I’ve got some bad things !! That I’ve been silly … I still yes, but pretty much smarter and learned from my mistakes. Really, I must say that my dear, Ismo, was my rescue! Nothing else I’ve ever wanted for so much as a man like me. Anyone who approves mut just like that, knows and accepts my past, does not criticize them, does not put them more shit into the neck. I Am a much more balanced, but with him, I learned a lot and experienced things together with him .. And that’s when the other is not near the need … No words at all. Except that I’m going to go all the time … But for once there is a man next to you who says ”so too I am you” <3

Yes, I’m in a hurry. A lot. Sometimes I feel like nobody understands what the work I’ve done with myself. How my life has changed, really after this Easter. Then there was a lot of shit in my neck but I survived !! Alone. Actually, alone … was not terribly helpful to friends because of all their own troubles, their families and their work. I cried and fried and I was in the country, but I made the effort! And now just look at me … Most of the all, I am happy, open and social myself, I own myself 🙂 I are cries and anxieties yes I go through, Ismo has seen something, but not everything, not yet. Yes it will notice if I have something on the mind and always ask, but I may ignore everything with the applause. Because, Ismo has not experienced the same thing as me. No one is. No one in my shoe walked. And I have not experienced the sorrow of Ismo, nor the sorrow of all my friends. Everyone with their own demons and daughters is haunted. It’s just a matter of course, and fortunately I have more good days than bad 🙂

I can say I’m happy now. Anxiety and depression is part of my life, and my illnesses are in the class that I can not ignore my bad life. But when you think about it, I do not have to be bitter or angry. I can really laugh and be happy. Now is the turn, finally <3

Rakkauden kesä <3

Oli 3.6.2017, lauantai päivä. Lähdin käymään vakio pubissani, Ale-pubissa siiderillä, ihan huvin vuoksi vain. Menin yksin. Mutta ei mennyt paljoa aikaa, kun näin erään miesporukan ja reippaana tyttönä menin kysymään, saanko istua seuraan. Tottakai sain! 🙂 Aluksi en kiinnittänyt huomiota nuorempaan mieheen vieressäni, koska juttelin vanhemman miehen kanssa, joka höpötti ihan ihme juttuja 🙂 Sitten kun kävimme tupakalla, tämä nuorempi alkoi puhumaan minulle ja huomioni kiinnittyi häneen enemmän. Jutut ol levottomiakin, mutta kuitenkin paljon asiaakin. Myös ystäväni Mira tuli paikalle ja hän tunsi jo ennestään tämän nuoremman miehen, eli Ismon. No tuli aika, kun Ismon kaveri häipyi paikalta ja minulla ja Ismolla alkoi selvät vispilänkaupat 😉 Siinäpä sitä sitten pussailtiin ja halailtiin ja kiinnostukseni heräsi vain koko ajan lisää. Niinpä uskalsin kutsua hänet luokseni, kaupan kautta siis tulimme minun kotiini. Juttelimme paljon ja pussailimme paljon. Siitä kaikki siis alkoi….

Olemme olleet nyt kaksi kuukautta yhdessä. Monenmoista ollaan jo keretty kokemaan, mutta oikeastaan riidelty ei olla ollenkaan. Erimielisyyttä on ollut, mutta olemme saaneet asiat aina sovittua. Meille kummallekkin on ilmeisen tärkeää vain toisen läheisyys ja että voi puhua avoimesti kaikista asioista. Ja kyllä, olen ollut mustasukkainenkin välillä ja epäluuloja on ollut, mutta ne johtuvat ihan minun edellisistä paskoista suhteista. Kuitenkin luotan häneen 100% ja homma toimii <3 Ravaamme kahden asunnon väliä. Välillä Ismo on Kuopiossa minun luonani ja minä välillä hänen luonaan Iisvedellä, eli Suonenjoella. Onneksi ei ole pidempi matka. Olen hänen kauttaan tutustunut uusiin ihmisiin ja mukavia reissujakin ollaan tehty. Välillä vähän hassuja reissuja, vähän liijankin hassuja, mutta se kuitenkin on ollut hyväksi minulle. Ainakin nyt olen paria asiaa viisaampi ja tiedän, mitä en ikinä enää jatkossa tee!!

Olen vihdoinkin onnellinen. Olen rakastunut. Tunne on molemminpuolinen ja mä uskon, että meiän juttu kestää. Pieniä tulevaisuuden suunnitelmiakin on jo tehty, mutta mennään hetki kerrallaan. Onhan tää varmaan vielä vain alkua ja alkuhuumaa, mutta tästä on hyvä jatkaa <3 Asiat on nyt raiteillaan, olen tasapainoisempi kuin pitkiin aikoihin. Ja mamikin tykkää Ismosta, se on tärkeää minulle 🙂 Löytyihän se minunkin onni, vihdoin, vaikka luulin jääväni yksin koko loppuelämäkseni. En heittäny kirvestä kaivoon… en luovuttanu… En etsinyt, mutta löysin <3