Oli 3.6.2017, lauantai päivä. Lähdin käymään vakio pubissani, Ale-pubissa siiderillä, ihan huvin vuoksi vain. Menin yksin. Mutta ei mennyt paljoa aikaa, kun näin erään miesporukan ja reippaana tyttönä menin kysymään, saanko istua seuraan. Tottakai sain! 🙂 Aluksi en kiinnittänyt huomiota nuorempaan mieheen vieressäni, koska juttelin vanhemman miehen kanssa, joka höpötti ihan ihme juttuja 🙂 Sitten kun kävimme tupakalla, tämä nuorempi alkoi puhumaan minulle ja huomioni kiinnittyi häneen enemmän. Jutut ol levottomiakin, mutta kuitenkin paljon asiaakin. Myös ystäväni Mira tuli paikalle ja hän tunsi jo ennestään tämän nuoremman miehen, eli Ismon. No tuli aika, kun Ismon kaveri häipyi paikalta ja minulla ja Ismolla alkoi selvät vispilänkaupat 😉 Siinäpä sitä sitten pussailtiin ja halailtiin ja kiinnostukseni heräsi vain koko ajan lisää. Niinpä uskalsin kutsua hänet luokseni, kaupan kautta siis tulimme minun kotiini. Juttelimme paljon ja pussailimme paljon. Siitä kaikki siis alkoi….
Olemme olleet nyt kaksi kuukautta yhdessä. Monenmoista ollaan jo keretty kokemaan, mutta oikeastaan riidelty ei olla ollenkaan. Erimielisyyttä on ollut, mutta olemme saaneet asiat aina sovittua. Meille kummallekkin on ilmeisen tärkeää vain toisen läheisyys ja että voi puhua avoimesti kaikista asioista. Ja kyllä, olen ollut mustasukkainenkin välillä ja epäluuloja on ollut, mutta ne johtuvat ihan minun edellisistä paskoista suhteista. Kuitenkin luotan häneen 100% ja homma toimii <3 Ravaamme kahden asunnon väliä. Välillä Ismo on Kuopiossa minun luonani ja minä välillä hänen luonaan Iisvedellä, eli Suonenjoella. Onneksi ei ole pidempi matka. Olen hänen kauttaan tutustunut uusiin ihmisiin ja mukavia reissujakin ollaan tehty. Välillä vähän hassuja reissuja, vähän liijankin hassuja, mutta se kuitenkin on ollut hyväksi minulle. Ainakin nyt olen paria asiaa viisaampi ja tiedän, mitä en ikinä enää jatkossa tee!!
Olen vihdoinkin onnellinen. Olen rakastunut. Tunne on molemminpuolinen ja mä uskon, että meiän juttu kestää. Pieniä tulevaisuuden suunnitelmiakin on jo tehty, mutta mennään hetki kerrallaan. Onhan tää varmaan vielä vain alkua ja alkuhuumaa, mutta tästä on hyvä jatkaa <3 Asiat on nyt raiteillaan, olen tasapainoisempi kuin pitkiin aikoihin. Ja mamikin tykkää Ismosta, se on tärkeää minulle 🙂 Löytyihän se minunkin onni, vihdoin, vaikka luulin jääväni yksin koko loppuelämäkseni. En heittäny kirvestä kaivoon… en luovuttanu… En etsinyt, mutta löysin <3