En osaa edes luetella kaikkia virheitäni ja mokiani, mitä olen elämäni aikana tehnyt. Linkitän tähän joitain juttuja ensin, mistä kärsin ja mitkä ovat minun mielenterveysongelmat. Näitä ei tarvitse ymmärtää, nämä ovat vain yleisiä asioita, mutta kerron tuonnempana, miten minä olen käyttäytynyt ja mitkä virheet olen tehnyt… ja toistan aina virheitäni, en opi yleensäkkään mitään! :

Masentunut henkilö kärsii yleensä hellittämättömän masentuneesta mielialasta, väsymyksestä, mielihyväkokemusten puutteesta, unihäiriöistä, ruokahaluttomuudesta, joskus lisääntyneestä ruokahalusta, keskittymisvaikeuksista, päättämättömyydestä, syyllisyyden ja arvottomuuden tunteista, toivottomuudesta ja itsetuhoajatuksista.

Joitakin erottavia piirteitä tavanomaisen masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön välillä on kuitenkin löydetty. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvät masennusjaksot saattavat olla kestoltaan jonkin verran lyhyempiä. Lisäksi niissä esiintyy tavallista useammin psykoottisia oireita sekä epätyypillisen masennuksen oireita, kuten liikaunisuutta, ruokahalun kasvua ja lihomista.

Maaniselle sairausjaksolle on ominaista, että sairastunut haluaa tehdä sellaisia asioita, joita ei terveenä tekisi. Seuraavassa esitellään tyypillisiä manian oireita hieman tarkemmin.

Mielialan epänormaali kohoaminen ja ärtyneisyys
Henkilön mieliala on kohonnut poikkeuksellisen paljon tai hän on epänormaalin ärtyisä ja aggressiivinen. Mielialan kohoaminen ei kuitenkaan ole välttämättömyys, vaan maniaan saattaa myös liittyä pelkästään ärtyisyyttä ja aggressiivisuutta.

Ylikorostunut itseluottamus
Henkilö uskoo perusteettomasti omiin kykyihinsä. Hän saattaa esimerkiksi uskoa suoriutuvansa sellaisista tehtävistä, joihin hänellä ei ole lahjoja tai koulutusta.

Unentarpeen väheneminen
Henkilö nukkuu selvästi vähemmän kuin normaalisti ja kokee myös tarvitsevansa yhä vähemmän unta. Lisäksi hän saattaa kokea itsensä virkeäksi vain muutaman tunnin unen jälkeen. Unentarpeen vähenemistä pidetään yhtenä tavallisimmista oireista, joka kertoo maniajakson puhkeamisesta.

Lisääntynyt puheliaisuus
Maanisella ihmisellä voi olla korostunut tarve puhua ja puhe saattaa olla normaalia äänekkäämpää. Henkilöä on myös vaikea keskeyttää tai häneltä on mahdotonta saada suunvuoroa. Lisäksi hän saattaa kertoa totena asioita, jotka eivät lainkaan pidä paikkaansa.

Ajatuksen riento
Henkilön ajatukset kulkevat vilkkaasti ja keskustelu voi siirtyä asiasta toiseen hyvinkin nopeasti. Läheisille saattaa tuottaa suuria vaikeuksia keskittyä kuuntelemaan, koska he eivät yksinkertaisesti enää pysy puheen ja asioiden perässä.

Lisääntynyt toimeliaisuus   
Henkilön lisääntynyt toimeliaisuus saattaa liittyä työhön, harrastuksiin, liiketoimintaan tai yleisesti normaaleihin arjen rutiineihin. Hän saattaa aloittaa samanaikaisesti useita eri tehtäviä saamatta niistä mitään suoritettua. Toimeliaisuuteen liittyy usein myös ärtyneisyyttä ja kyvyttömyyttä pysyä paikoillaan.

Sosiaalinen estottomuus
Maniasta kärsivä hakee harkitsematta erilaisia ihmiskontakteja ja hänen käyttäytymisensä saattaa olla sosiaalisesti poikkeavaa.

Hakeutuminen riskialttiisiin toimiin
Maaninen ihminen ei yleensä harkitse tekemisiään, mikä voi johtaa pahimmillaan taloudellisiin vaikeuksiin tai ihmissuhdeongelmiin. Uhkapelit, poikkeuksellinen tuhlailu, varomattomuus liikenteessä ja hakeutuminen harkitsemattomiin ihmissuhteisiin ovat tyypillisiä esimerkkejä.

Lisääntynyt seksuaalinen halukkuus
Henkilön seksuaalinen halukkuus on huipussaan, ja hän saattaa olla valmis seksuaaliseen kanssakäymiseen useita kertoja päivässä. Ylikorostunut seksuaalisuus on sairastuneen parisuhteen tai avioliiton kannalta haasteellista, sillä siihen liittyy usein uskottomuutta ja ylilyöntejä.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien mieliala on reaktiivinen, toisin sanoen mieliala vaihtelee keskimääräistä enemmän. Tunteiden epävakaus ilmenee huomattavina, voimakkaina muutoksina alakuloiseen tai masentuneeseen, ärtyneeseen, ahdistuneeseen, epätoivoiseen tai vihaiseen mielialaan. Mielialan muutokset toistuvat tiheästi ja ovat voimakkaita, mutta muutosten ei välttämättä tarvitse olla äkillisiä. Vaikka epävakaudessa esiintyy paljon vihaisuutta, on monilla myös omien tunteiden liiallista kontrollointia, ja tunteiden säätely voi vaihdella hetkestä toiseen ylikontrolloinnin ja alikontrolloinnin välillä.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä on usein myös tyhjyyden, päämäärättömyyden, masennuksen, arvottomuuden, haavoittuneisuuden ja häpeän kokemuksia. Monet ovat kokeneet vaikeita asioita elämässään, kuten kaltoinkohtelua ja erityisesti tunteiden laiminlyöntiä. Kokeneiden terapeuttien mukaan monet epävakauteen liittyvistä äkkivääriltä näyttävistä tai epäloogisen tuntuisista oireista ovat itse asiassa häiriöstä kärsivien selviytymisstrategioita – toisin sanoen toimivinta, mitä ihminen on toistaiseksi oppinut tullakseen toimeen olojensa kanssa.

Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy paljon muitakin oireita ja itsemurhariski on kohonnut. Etenkin kriisien yhteydessä esiintyy usein itseä vahingoittavaa käyttäytymistä, minkä vuoksi kriisien hallinta on hoidossa tärkeää.

SIINÄ ON NE SAIRAUDET, JOISTA MINÄ KÄRSIN. SYÖN LÄÄKKEITÄ, JOTKA HILLITSEVÄT OIREITA, MUTTA EIVÄT POISTA NIITÄ KOKONAAN. SIKSI OLEN AILAHTELEVAINEN, HERKKÄ, TUNE-IHMINEN, AJATTELEN SYDÄMELLÄ JA HAAVOITUN JA LOUKKAANNUN HELPOSTI. Mutta mitä virheitä mä oon tehnyt? Mitä mokia?! Monenlaisia, eritasoisia, teen ja käyttäydyn sopimattomasti. Lisätään tähän listan jatkoksi vielä, että olen narkomaani ja alkoholisti.

Mun virheiden tekeminen alkoi jo lapsena. En osannut koulussakaan käyttäytyä niinkuin olisi pitänyt. Olin vihainen, surullinen ja koska mua kolukiusattiin, olin itsekkin melko jääräpää ja kiusasin takaisin. En ainakaan sanallisesti jäänyt kenenkään jalkoihin, osasin olla julma ja sain tyypit itkemään. Itkin itsekkin, useimmiten yksin kotona. Teini-iässä olin hirveä, varsinkin äitiäni kohtaan. Kapinoin joka asiassa enkä kunnioittanut auktoriteetteja. Opettajat koulussa ja kotona äiti olivat vain yksiä yhteiskuntaan alistuneita persereikiä ja vittuilla osasin. Kun 17-vuotiaana sairastuin psykoosiin, alkoi sairaalakierteet ja jätin aina lääkkeet syömättä. Oireet pahenivat, ja tein todella pahoja juttuja. Maniassa ollessani mm. sain 500 markkaa, kun annoin seksiä, eli toisinsanoen mä huorasin. No se jäi kyllä yhteen kertaan. Mä oon aina käyttäny alkoholia runsaasti, mania jaksoissa varsinkin. Millään ei ollut väliä, kunhan sai alkoo. Pöllin mm äitin pankkikortin ja yhdessä illassa join 800 markkaa. En edes muista mitä kaikkea tein silloin. Paljon paskaa.

Itsemurha yrityksiä mulla on muutamia, pahin  ja viimeisin oli neljä vuotta sitten. En ole onnistunut luomaan kestäviä parisuhteita. Aina MINÄ mokaan. Teen toisen olon sietämättömäksi kiukuttelullani ja mustaukkaisuudella. Minua on petetty ja alistettu ja lyöty, se vaikuttaa… Mutta ainahan uuteen kumppaniin pitäisi voida luottaa ja antaa  vanhojen asioiden olla. Mutta ei, minä patoan vihaani ja puran sen sitten viattomiin. Vittuilen ja känkkäröin ystävilleni ja olen sietämätön persoona. Ei ihme, ettei monikaan kestä mua, enkä saa suhteitani toimimaan. Näköjään olen myös kova syyttelemään muita. Niinkuin eilinen blogikin…. EN halua syyttää exääni mistään, ihan itse olen kaiken paskan aiheuttanut. Oon paska ihminen. Mun ei olisi pitänyt edes syntyä, tai mun pitäisi kuolla pois. KAIKILLE OLISI HELPOMPAA, JOS MUA EI OLISI OLEMASSA!!! KIITOS JOS JAKSOITTE LUKEA LOPPUUN!!

Joo, nyt on tapahtunut paljon ja asioissa taitaa nyt olla aikalailla selvyys ja mä oon silti rauhallinen. En ole itkenyt, en ole vihainen enä surullinen. Oikeastaan olen ollut aika tasapainoinen ja otanut asiat silleen iisisti.

Mä seurustelin siis kolme kuukautta. Tähän aikaan mahtui paljon hyviä ja kivoja asioita ja oli aika hyvä suhde. Emme varsinaisesti tapelleet, emmenkä edes riidelleet. Mutta on asioita, joista mun mitta tuli täyteen. Erosimme 18.8 ja nyt, viikkoa myöhemmin olen täällä, exän luona. Ihan siksi, että lupasin hänen alakerran naapurille vahtia ja hoitaa koiria ja kissoja ja pitää majaa pystyssä, kun tämä naapuri lähti vkonlopun reissulle Tampereelle. Eron syitä on monia. Yksi on Ismon koko aikainen juominen. Olen itsekkin alkoholisti, joten tämä ei siis ole hyväksi minulle. Tarvitsen tasapainoa, rauhallisuutta ja ennenkaikkea aikaa olla selvinpäin ja tehdä asioita yhdessä, ilman päihteitä. Itsekkin join tämän suhteen aikana enemmän kuin normaalisti, kukapa sitä nyt känniläistä aina jaksaa kattoo selvinpäin?! Mutta olimmehan erossakin esim viikon, minä olin omassa kotona ja selvinpäin… hän omassa kotonaan ja kännissä, joten ei minun aina tarvinnut katsoa hänen juomistaan. Mutta tämä oli yksi syy eroomme.

Toinen painava syy on se, että Ismo on (varsinkin kännissä) kova vittuilemaan ja aukomaan päätään! Mun sietokyvylläkin on rajansa. 18.8 perjantaina hän puhui kaikkien kuullen minun entisestä huumeiden käytöstä ja muutenkin vittuili ihan joka asiasta. Päätin silloin jättää hänet ja lähteä pois. Koska seuraavaksi olisi tapahtunut käsirysy, ja sitä mä halusin välttää. Minä päätin erään exän jälkeen, että kukaan mies ei nöyryytä mua julkisesti enää ikinä! Ero ei ollut tuulesta temmattu, ei humalaisen päätös, eikä hetken mielijohde. Olin miettinyt sitä jo aiemmin, mutta ajattelin, että ”kyllä se rakkaus riittää”! Mutta ei riitä.

Meidän suhteesta puuttui myös sellainenkin asia, mikä ei ehkä monen mielestä ole tärkeää, mutta minulle on. Suoraan sanottuna: En saanut tarpeeksi seksiä. Teimme aina niin, että kun HÄN halusi (eli harvoin), niin harrastimme silloin seksiä. Mutta jos minun olisi tehnyt mieli ja aloin ”lähennellä”, hän vain tuumasi ”mene pois, älä lässytä, älä koske”! Me olimme VAIN kolme kuukautta yhdessä ,eikä meillä ollut kuhertelua paljoa ollenkaan. Hän oli aina joko liijan kännissä, tai sitten oli paha olo kun oli krapula. Siinä ne syyt, miksi hän ei halunnut seksiä. Tottakai tämä nakertaa minun itseluottamusta ”olenko niin vastenmielinen”…. ”eikö hän halua minua”…  Läheisyyttä kyllä oli ihan kivasti, pusuja ja halia vaihdeltiin ja katsoimme mm: leffoja niin, että sain olla kainalossa yms. Joillekkin ehkä riittää tällainen läheisyys. Mulle EI!

Tuossa oli ne ehkä painavimmat syyt: Juominen, Vittuilu/ärsyttäminen ja seksin puute. Ja kyllä minua myöskin se hieman ärsytti, että hän puhuu aina käskevään sävyyn ”keitä kahvia”, ”kääri mullekkii sätkä”, ”hae kalja”, ”käytä koirat”…. Ja mulle aina toi käskeminen särähtää korvaan, koska olen niin paljon kuullut sitä jo lapsesta asti, eli se on tavallaan yksi alistamisen muoto. En minä tee niinkuin herra aina haluaa, minulla on oma tahto ja oma pää!! Teen mielelläni toisen eteen asioita, että ilman käskemistä teen vaikka ruokaa ja keitän kahvia ja käärin sätkän, mutta ne tulee silloin minun omasta tahdosta ja haluankin olla kiltti ja myötämielinen. Mutta en todellakaan alistu jatkuvaan käskemiseen ja siihen, että minua alistetaan!!

Eilen illalla tuli taas sanallinen riita. Sellainen, mikä sai taas minut ajattelemaan, että meitä EI ole tarkoitettu toisillemme. Olemme liijan samanlaisia. On päihde-ja mielenterveys ongelmaa. Eli minä en voi olla syy hänen juomisen lopettamiseen, eikä hän voi olla tuki ja turva minulle. Näin se asia nyt on. Kavereita voimme olla, se on hyvä.. Voimme jutella ja olla lähekkäinkin, mutta luulen 90%, ettei meidän juttu enää toimisi. Liikaa on tapahtunut, ja nuo yllämainitut on aika ratkaisevia tekijöitä siihen, että kaverina on parempi olla. No hard feelings 🙂

Mä päätin nyt tänne purkaa tuntojani, kun ei mulla enää ole ystäviä, joiden kanssa puhua.. siis ihan avoimesti ja rehellisesti, kasvotusten… ei ole sama asia läärytä puhelimessa, ja toisekseen, kaikilla muilla menee niin hyvin, ettei ne jaksa mua kuunnella. Olenhan minä tämä hullu sekopää kaksisuuntainen ja epävakaa persoona… Tässä tekstissä ei välttämättä ole mitään järkeä, tää kaikki on vaan mun pään SISÄLLÄ, ehkä mitään ongelmaa ei olekkaan, mutta kirjoitan nyt kuitenkin.

Mä revin taas ressiä. Varmaan ihan mitättömästä. Mutta musta tuntuu, että kukaan ei ota mun tunteita huomioon, kukaan ei rakasta mua ja että olen ihan yksin. Mulla menee päivittäin rauhottavia, enemmän kuin se kolme, mitä lääkäri on määrännyt ja mulla on fyysisiä kpuja niin paljon, että joudun olemaan mömmöissäni joka päivä. En jaksa liikkua kotoa mihinkään, mua ei huvita. En haluu nähhä kadulla onnellisen näkösiä pariskuntia, en pieniä lapsia, en oikeestaan ketään. Oman rakkaan kanssa on 50 kilsaa väimatkaa, hän ei siis aina ole läsnä. Ja sekin, kun olemme yhdessä, niin välillä tuntuu, etten saa siitä mitään irti. Pelkkää ryyppäämistä ja rellestämistä. Ei ole hellyyttä eikä läheisyyttä. Mutta minä tarvitsisin tasapainoa ja rutiineja, ja sen tiedon, että mun mies rakastaa mua OIKEASTI. Mä en tiedä, voinko luottaa siihen, että jos hän sanoo ”minäkin sinua”, niin onko se totta?! Miksi hän ei halua paljoa halailla tai pussailla, puhumattakaan seksistä… No en ala tässä vatvomaan meidän seksielämää, ketä kiinnostaa… muuta kuin minua itteeni. Haluaisin tuntea olevani arvokas ja haluttava ja rakastettu. NYT en tunne niin, ihankuin olisin hänelle vain joku… että ollaan yhdessä vain siksi, että kunhan vaan on joku… Vai onko tämä kaikki vaan minun omaa sekopäisyyttä, entä jos taas teen vaan kärpäsestä härkäsen?! Mutta me ollaan oltu vasta reilu kaksi kuukautta yhdessä, eikö meillä pitäisi olla se ns. ”kuherrus vaihe” meneillään… no ei meillä ole. Ollaan kuin 10 vuotta naimisissa ollu pariskunta, jotka aamulla sanoo huomenta ja illalla hyvää yötä. Missä on hellyys, romantiikka ja kaikki se, mistä olen aina unelmoinut?!

Ja tähän kaikkeen lisään vielä sen, että mun rakkaalla on vähintäänkin epäilyttäviä kavereita. Ne oli mulle 70e velkaa, eivät kuulemma maksa. No velka siis on mm vaatteista ja pyysin palauttamaan vaatteet, mutta ne onkin jo poltettu. Rottia saatana… ei voi paremmin sanoo… Kyllä niillä rahaa riittää ostaa kaikkee muuta, lähinnä bensaa ja aineita, mutta eivät maksa velkojaan. Kyllä ne mun rakkaalle maksaa velat ja tarjoovat viinaa, mutta ne onkin HÄNEN kavereitaan. Rakkaani ei ollenkaan ymmärrä, miten pahalle minusta tuntuu, kun hän on heidän puolellaan eikä puolusta minua ollenkaan. Olen yksin tämänkin asian kanssa. Mutta ihan jokainen voi  olla varma, että tästä lähtien mä en luota kehenkään, en anna kenellekkään ilmasiks mitää enkä velaks. Enkä lainaile rahaa kenellekkään, ehkä kultsille, koska hän maksaakin ne, mutta en muille. Oppi on menny perille ja sen tiijjän, että rottia valitettavasti on maailma täynnä!

Ei mulla nyt muuta, vähän angsti teksti tuli.. Sorry! :/